Bloggaus kurssia varten

Olen julkaissut html-sivustoja verkossa vuodesta 1998, sekä käsintehtyä koodia että erilaisia wysiwyg-julkaisuohjelmia käyttäen. Niistä Dreamweaver on minulle tutuin, sitä olen käyttänyt alusta saakka. Työtehtävissäni olen myös käyttänyt kolmea erilaista sisällönhallintajärjestelmää (CMS). Tyylitiedostoja ja templateja olen käyttänyt alusta saakka, ja nyt olisi seuraavaksi tarkoitus muuttaa yliopiston uutiskirjeet kaikille päätelaitteille sopiviksi eli responsiivisiksi. Mobiilille tai tableteille en ole vielä julkaissut mitään, mutta aihe kiinnostaa kovasti.

Tällä hetkellä olen eniten kiinnostunut sosiaalisesta mediasta, ja sen hyödyntämisestä työtehtävissäni yliopistoviestijänä (olen viimeiset kuusi vuotta työskennellyt keskusviestinnässä). Tein kandidaatin tutkielmani siitä, miten tutkijat hyödyntävät somea tällä hetkellä, ja miten he kokevat sen ammatillisesti. Aion jatkaa aiheen tutkimista laadullisella tutkimusmenetelmällä, eli haastattelemalla HY:n tutkijoita aiheesta.

Sosiaalinen media mahdollistaa esimerkiksi tutkimusartikkeleiden disseminaation vaikutuksen tarkemman tarkastelun kuin viimeiset 300 vuotta käytössä ollut tapa laskea viittauksia tutkimusjournaaleissa julkaistuihin artikkeleihin. Maailma on muuttunut, ja tiedeyhteisön tulisi omilla reunaehdoillaaan muuttua muun yhteiskunnan mukana.

Kuva (c) Lee Kuan Yew School of Public Policy

Mutta HY:lla on vielä paljon tekemistä myös omien tiedeviestijöiden opettamisessa somen luontevaan käyttöön: tämä on vielä aivan lapsenkengissään. Olen itse toiminut viimeiset kuusi vuotta yliopiston keskusviestinnässä hyvin laajalla tehtäväkentällä.

Perinteisiä tiedeviestinnän (lineaarisia ja valistavia) keinoja ovat mm. raportit, opinnäytetiivistelmät, artikkelit, seminaarit ja luennot, tiedotteet, koulutukset, tietokirjat, tutkimusryhmän kotisivut sekä erilaiset oman tieteenalan postituslistat. Sosiaalinen media voi edistää tieteen yleistajuistamista ja vaikuttavuutta samalla uudistaa tiedeviestinnän muotoja. Jotta sosiaalisesta mediasta saataisiin mahdollisimman paljon irti, pitäisi ensin hahmottaa mitä sillä tarkoitetaan, millaisia erilaisia palveluita se pitää sisällään (erilaisiin tarpeisiin erilaiset palvelut), ja mitä halutaan saavuttaa kun mennään mukaan sosiaaliseen mediaan tiedeinstituutiona, tutkimusryhmänä tai tutkijana. Omasta tutkimustyöstä viestiminen myös sosiaalisessa mediassa pitäisi saada arkiseksi mutta tärkeäksi osaksi tutkijan työtä, ja tehdä sen hyödyt ilmeisiksi kaikille osapuolille.

Samaten yliopistoviestijöiden pitäisi osaksi irrottautua perinteisen tiedottamisen käytännöistä, ja viedä omaakin työtään lähemmäksi sosiaalisen median keinoja: esimerkiksi älypuhelimella otettu kuva Twitteriin tai Instagramiin haastateltavasta henkilöstä piristäisi sekä tiedottajan arkityötä että toisi elävyyttä myös yliopiston konserniviestintään. Tarvittaisiin siis uudenlaisten viestintäkäytäntöjen oppimista mutta myös asennemuutosta: tieteestä viestiminen kuuluu kaikille tiedeyhteisön jäsenille, ei pelkästään tiedottajille tai toimittajille.

Ilahduin kovasti huomatessani, että HY:ssa nyt on julkaistu kokonainen ohjesivusto tutkijoille tiedeviestinnästä.

Kuten Raevaara videoklipissä toteaa, bloggaaminen on matalan kynnyksen tapa julkaista, ja lisäksi olisi hyvä miettiä mikä on se oma rooli bloggaajana ja se lukijakunta, jolle kirjoittaa.

Miksi juuri Blogger?

Valitsin julkaisualustakseni Bloggerin, koska olen käyttänyt sitä aiemminkin ja myös siksi, että se on kytköksissä Googleen: vaikka en toisaalta pidäkään Googlen linkkautumisesta "kaikkialle" Flickriä myöten, on se myös monia käytännön asioita selkeyttävä ja helpottava seikka.

Blogger on hyvin helppokäyttöinen ja suosittelisin sitä lämpimästi myös sellaisille käyttäjille, joilla ei ole samanlaista pitkää historiaa verkkojulkaisemista kuin minulla.

Opin lähinnä sen, että kun jossain vaiheessa alan tekemään harrastuksenani kollaasisarjakuvia, Blogger voisi olla yksi hyvä paikka julkaista niitä. Samaten koska minua kiinnostaa fiktion kirjoittaminen, Blogger olisi siinäkin helppo työkalu ottaa käyttöön. Voisin vain keskittyä itse tekemiseen työkalun miettimisen sijaan.

Loin äsken toisen blogin yliopiston omalle blogilistalle

Tähän lopuksi ihan iloksi Julie Andrews.